Neljä vuosikymmentä lentistä
Salpiksen 40-vuotisjuhlat jatkuivat ansiomerkkien jakotilaisuudessa to 29.10.2009 jaettiin 27 salpislaiselle ansiomerkit ja muisteltiin menneitä kakkukahvien kera.
Alussa oli monttu, pallo ja Heikki, näin voisi väinölinnamaisesti todeta
40-vuotiaan hollolalaisen lentopalloseura Salpiksen synnystä. Salpiksen
ensimmäisen puheenjohtajan, Heikki Laaksosen lisäksi oli monia muita
lentopallosta pitäviä asukkaita Salpakankaan silloisessa asutuskeskuksessa vt
12:n toisella puolella vastapäätä Pulla-Poikien risteystä.
- Me pelasimme usein puolille öin, ja asukkaat valittivat häiriöstä.
Etsittiin rauhallista paikkaa, ja keksimme tehdä pelikentän syvään
luonnonmonttuun kerrostalojen keskelle, Laaksonen muistelee.
Kunta kaatoi metsän montusta ja pyysi seuralta markan vuosivuokraa. Kenttä
syntyi varsin pienin maanrakennustöin, ja peli jatkui. Yhdistys sai tukea
paikallisilta yrityksiltä ja yhteisöiltä ja työ tehtiin talkoilla.
- Se ei ollut vain Salpiksen pelaajien vaan kaikkien lähiseudun ihmisten
käytössä ja se oli hyvä kenttä. Sen jälkeen Salpis on tehnyt valtavasti
työtä nuorten hyväksi, Laaksonen sanoo.
Vaihtelevaa menestystä
Toinen perustamisen aikoihin jo mukana ollut salpislainen on Eila Yli-Vainio,
joka on kunnostautunut sekä pelaajana että muuten aktiivisena seuralaisena.
Hän oli seuran perustamisvaiheessa sihteeri ja hoiti sittemmin muun muassa
seuran raha-asioita ja oli eräänlainen yleismies, kunnes muitakin naisia alkoi
tulla mukaan.
Naistenkin joukkue pärjäsi mukavasti, mutta miehet nousivat melko nopeasti
ykkössarjaan.
- Sitten tapahtui kaikenlaista, avainpelaajia lähti Ruotsiin ja muualle
kotimaahan töiden perässä, Laaksonen muistaa.
Salpis vietti epävirallista 40-vuotisjuhlaa Hollolan yläasteen tiloissa viime
viikolla. Pääosassa olivat Päijät- Hämeen Liikunta ja Urheilu ry:n ja
Suomen Lentopalloliiton myöntämät ansiomerkit. PHLUn seuratoiminnan
aluekehittäjä Anita Kokkonen, joka kiitteli Salpis ry:n toimintatapaa.
- Salpiksen arvot ovat kunnossa, ja tiedän täällä olevan mukana paljon
lapsia ja aikuisia samoista perheistä. Salpiksen kaltaisia kasvattajaseuroja
tarvitaan harrastuksen jatkuvuuden varmistamiseksi, ja niinpä teille on
myönnetty jo vuonna 2006 Sinetti-merkki laadukkaan seuratoiminnan tunnukseksi, Kokkonen totesi.
(teksti ja kuvat Orvokki Jaakkola)